Aivan uusi tilanne allekirjottaneelle. Minuutit matelevat, vatsassa möyrii, pumppu hakkaa, ei voi pysyä hetkeäkään
paikoillaan. Edes vaahtosammuttimen kokoisena en muista että Joulupukin odotus tuntui näin piinalliselta.
Kaikkein pahimmalta tuntuu olla himassa, sitten kun pääsee Jäähalille
sentään oman jännityksen ja pienen epävarmuuden huutoihin. Kotona sama resepti ei pure.
Äääh, käyköhän tuo kello ollenkaan?
IFK-chattikin käy huomattavasti punaisempana ja kuumenpana kuin tavallisena lauantaina.
Käsien hikoaminen ja ajatusten sekavuus estää keskusteluun osallistumisen. Tosin kommenteista
päätellen en ole oireideni kanssa yksin.
Videot pyörittävät torstaista vääntöä. Kuvaan ei pysty keskittymään kuin hetkittäin,
Appelsiinien sanahelinä valuu ohi korvien.
Koutsit ja pelaajat ovat kymmeniä kertoja toistaneet:"Mitään ei ole voitettu vielä". Tämä
on erittäin totta, mutta silti ajatukset hiipivät kohti Kanada Maljaa. Tämä on huomattavasti lähempänä
unelmien täyttymystä kuin kertaakaan
siihen vajaaseen kymmeneen vuoteen kun olen kuulunut Jäähallin vakioasiakkaisiin punanuttujen pelatessa.
Mutta entä sitten josjosjosjos...
Klo 16:00 räjähtää, nähdään pelissä,
-MT
