Ennen ottelua IFK:lla ja Bluesilla oli molemmilla kerättynä viisi pistettä viidestä ottelusta. Sitä oli vaikea uskoa kun katseli peliä, niin hallitseva IFK tänään oli.
Otteluun kotikaukalossaan vierasjoukkueena pelannut IFK sai todellise lentävän lähdön kun illan tehovitjaksi muodostuneen Hurme-Borsato-Caloun-kentän sentteri pääsi Pubin syötöstä lapioimaan maalin edestä kiekon oli A-P Siekkisen. Tästä vain parin minuutin päästä IFK pääsi kurittamaan Bluesia Timo Hirvosen istuessa jäähyllä. Toni Lydmanin piiska puhui viivan tuntumasta ja numerot 0-2:teen.
Sitten koitti espoolaisten etsikkoaika. Päätuomari Rami Savolainen teki kovan päätöksen ja määräsi kapteeni Jarkko Ruutun suihkuun (5+20 min.) jalkataklauksesta. Rankka tuomio, mutta toisaalta eipä jalkataklauksia voi oikein missään paikassa puolustella tai hyväksyä. Niistä tulee liian usein todella pahaa jälkeä, mm. Bruinsien power forwardin Can Neelyn uran lopettanut loukkaantumiskierre alkoi käytännössä vastaavanlaisesta tilantesta.
Sinisille siis viiden minuutin ylivoima. Se kului oikeastaan vain näennäisen hallinnan merkeissä. Kiekko kyllä pyöri IFK:n alueella, mutta juurikaan vaarallisia laukauksia tai maalintekopaikkoja ei nähty. Vähän ajan päästä siitä kun Kimmo Kuhta oli päässyt takaisin peliin kärsittyään Rudyn vitosen, Espoo sai uuden tilaisuutensa. Toni Mäkiaho menetti täysin malttinsa ja teloi Robert Salon(?) parilla poikittaisen mailan iskulla jään pintaan. Taputtelu jatkui vielä Salon levyttäessä jäällä. Mäkkäri selvisi tästä (vain) 2+2 minuutilla (poikittainen maila ja pieni käytösrangaistus). Espoon ylivoimassa sama meno jatkui. Kiekko kulki mutta todellisia tilauksuuksia ei saatu aikaan.
Erän viimeisellä minuutilla Markku Hurme pääsi tekemään kauden avausosumansa Jan Calounin syötöstä.
Toiseen erää IFK tuli jälleen vauhdilla. Avasmaalia saatiin tosin odottaa kuusi sekuntia pidempää kuin esimmäisessä erässä. Brian Rafalskille pedattiin vetopaikka ja tulos oli sitä tuttua tältä kaudelta: punalamppu helotti 'Kenkä' Siekkisen, joka oli tänään kaukana totutusta vireestä, takana. Espoolaismaalivahdin puolustukseksi täytyy toisaalta myös todeta ettei hän saanut juurikaan yhtään apuja muulta joukkueelta.
Espoolaiset nousivat teoreettisesti mukaan peliin vielä kun Tero Tiainen rikkoi Jannen kuparisen vedolla lähietäisyydeltä. Tämäkin toivon kipinä sammui parissa minuutissa kun harvemmin tähän mennessä SM-liigan tehotilastoissa näkynyt Kimmo Kuhta pääsi tekemään numeroiksi 1-5. Erän lopulla vielä tänä iltana tosiaan Mr. Magic-lempinimen arvoinen Jan Caloun ja Kari Kalto veivät minuutin sisään tulleilla osumillaan IFK:n jo kuuden maalin johtoon. Tämä riittikin Ari-Pekka Siekkiselle, joten kolmanteen erään luisteli maalin suulle nuori Jani Riihinen.
Viimeinen 20 minuuttinen oli juuri sitä mitä se tämän tyyppisissä pelissä yleensä on: Kiekottelua puolivaloilla, jossa ajatukset alkavat hiljaa lipua jo tuleviin vääntöihin. IFK onnistui maalaamaan vielä kahdesti. IFK-faneja huudattivat Jarono Kultanen, joka ei muuten tällä kertaa loukannut itseään kauden ekassa Espoo-pelissä, ja Brian Rafalski.
Kaiken kaikkiaan mitään hienoa peliä ei missään vaiheessa keskiviikkoiltana Helsingin Jäähallissa nähty, paljon maaleja silti. Espoon suurimmat ongelmat löytyvät paperilla vahvasta puolustuksesta. Tänään kaksi maalia voidaan laittaa suoraan espoolaispakkia kardinaalimunausten piikkiin. Takalinjoilta oli tänään poissa Pasi Sormunen, mutta se ei selitä juuri mitään näistä kämmeistä. Espoolaisissa tuntui välillä olevan henkikin aika tyystin poissa, hyökkäyspäässä ei painettu loppun asti. En tiedä, liekö IFK:n pikamaalien jälkeen alkanut painaa takaraivossa se tilastofakta ettei Espoo ole koskaan vienyt IFK:lta pisteitä Helsingin Jäähallissa.
Yleisöä oli tänään 3680, tästäkin suunnilleen puolet IFKlaisia. Tunnelmaa hallissa ei ollut, espoolaiskatsojat innostuivat vain kun Ruutu sai suihkukomennon ja Bluesin maalin tullessa. Muutoin fiilis oli kuin harjoituspelistä. Voikin kysyä olisiko Bluesin sittenkin kannattanut pystä Matinkylä Gardenissä uuden monitoimihallinsa valmistumiseen saakka. Tällä lailla joukkue kyllä varmasti minimoi kotietunsa.
Yksi mikä minua tämän päivän ottelussa ihmetytti oli Toni Mäkiahon panos. Täydet kymmenen minuuttia tyhmiä jäähyjä. Mm. tuo edellä mainittu Salon teilaaminen, selvä koukkaaminen keskialueella IFK:n ylivoiman alkaessa ja kolmannessa erässä törkeä vauhdilla Bluesin maalilla olleen pakin selkään ajo. Kyllä kovaa pitää pelata kun jääkiekosta on kyse mutta puhataasti. Tuollaiset sikalut kyllä voi jättää DEL-liigaa. Mäkkäri on ollut aika vaisu kaikissa näkemissäni tämän kauden IFK:n peleissä. En tiedä mikä tuon kesäisen jalkavaiva ja -leikkauksen rooli on. En kuitenkaan tajua miksi Mäkiahoa peluutetaan kun mies ei ilmiselvästi ole vielä täydessä kunnossa kun reserveistä löytyy laitureita kuten Niklas Hagman ja Make Hurme, jotka nyt saavat vain vähäistä jääaikaa (Hurmeen rooli tosin tänään kasvoi Rudyn poistuttua pukuhuoneeseen jo ekassa erässä). No, en mä tajua paljon muutakaan...
Nyt tulee pitkään oteeluputkeen vähän pidempi tauko, varmasti kaivattukin, kun IFK pelit jatkuvat vasta ensi tiistaina Bratislavassa,

SM-liigan tulokset

Takaisin menuun