25.3. HIFK - Blues     3 - 4 (0-2,1-1,2-1)

Numerot:

 
1. erä
 
Maalintekijä
Syöttäjät
0-1
Blues
Pasi Sormunen
 
 
0-2
Blues
Pasi Sormunen
Juha Ikonen - Scott Malone
YV
2. erä
 
 
 
0-3
Blues
Juha Ikonen
Nils Ekman
 
1-3
HIFK
Mika Kortelainen
Jere Karalahti - Jamie Baker
3. erä
 
 
 
2-3
HIFK
Jan Caloun
Toni Sihvonen
YV
3-3
HIFK
Luciano Borsato
Brian Rafalski - Jan Caloun
 
3-4
Blues
Nils Ekman
Joonas Jääskeläinen - Jiri Vykoukal
 
 
 
 
Yleisöä: 6911
 
 
Maalivahdit 1. erä 2. erä 3. erä Yht.
Tim Thomas HIFK 5 5 3 13 poissa 59.25 - loppuun
Ari-Pekka Siekkinen Blues 13 15 7 35
Blues johtaa ottelusarjaa voitoin 1-0
 

Kommentit:

Espoolaisten ensimmäinen

Liiganousustaan lähtien Kiekko-Espoo/Blues on yrittänyt hakea IFK:lta pisteitä Helsingin Jäähallista ja tänään se sitten onnistui.
Ei minkään komean ja yleisöönmenevän esityksen jälkeen mutta väliäkö sillä.
Ottelu alkoi IFK:n kannalta lupaavasti sillä kun vain 54 sekuntia oli pelattu BluesinNiko Halttusen maila nousi IFK:n Jamie Bakerin kasvoihin. Tästä ottelun tuomaripari Faavorin - Savolainen puhalsi miehelle 5+20, joka oli kyllä selvää ylireagointia. 5 minuuttia tai 2+2 olisi mielestäni riittänyt aivan hyvin.
IFK kuiten tuhri mahdollisuutensa ratkaista peli heti kärkeen tällä ylivoimalla hätäilyyn.
Pian Bluesin tultua täysilukuiseksi Pasi Sormunen vei vierailijat johtoon laukauksella lähes nollakulmasta IFK-pakin jalan kautta.
Erän puolivälin jälkeen Blues rankaisi jälleen ylivoimalla kun yhden ottelun taisteluparin Riku-Petteri Lehtonen - Toni Mäkiaho jälkimmäinen osapuoli pommitti ex-turkulaista tuomariston mielestä kyynärpäällä. Tosin tämänkin havaitsemiseen meni viirupaidoilta muutama sekunti ennenkuin käsi nousi pystyyn.
Pasi Sormunen antoi tykkinsä puhua siniviivalta eikä Tim Thomas voinut nähdä mitään lihamuurin takaa: 0-2.
Tämän jälkeen Blues keskittyikin pelkästään roiskimiseen ja pelin rikkomiseen kuten odottaa sopikin.
IFK sai kyllä painetta Espoon päähän, mutta ei juurikaan huippuvaarallisia paikkoja.
Toinen erä alkoi samalla lailla kuin edellinen päättyi: IFK painoi päälleja Blues yritti iskeä vastaiskuilla. IFK:lla olikin jälleen mahdollisuus Nils Ekmanin jäähyn aikana päästä peliin mukaan mutta se hukattiin.
Maailma tuntui IFK-kanattajien mielessä romahtavan kun ottelu oli edennyt hieman yli puolenvälin. Nils Ekman kiihdytti laidalta IFK:n maalille Brian Rafalski estelyistä huolimatta, Thomas torjui laukauksen mutta paluukiekon toimitti verkon perille kapteeni Juha Ikonen.
Tietynlainen epäusko näkyi jo valtaavan mielet katsomossa. Onneksi IFK:n kuittia ei tarvinnut odottaa kauaa: Jere Karalahti ampui kiekon laidasta maalia kohti ja Mika Kortelainen oli mailoineen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kolme minuuttia edellisestä osumasta ja IFK oli jälleen kahden maalin päässä.
Viimeisen erän alku olikin sitten täysin IFK:n. Arto Kukin istuessa jäähyllä Jan Caloun onnistui vihdoinkin paikoistaan tässä ottelussa. Jere Karalahden viivaveto kimmahti maalin edustalta IFK.n kultakypärän lapaan joka siirsi sen ohi Siekkisen.
Vain reilu 40 sekuntia myöhemmin kaukoloihin pitkältä sairaslomaltaa palannut Luciano Borsato päätti IFK-myllytyksen tyylikkääseen kääntölaukaukseen. Näin hetkessä IFK tuli Espoon rinnalle ja näytti että olisi vain ajan kysymys koska se painaisi Bluesin ohi kohti ensimmäistä playoff-voittoaan.
Pietilä - Saintula-kaksikon ryhmälle täytyy kuitenkin antaa tunnustusta että he eivät menettäneet konseptiaan vaikka peli kääntyikin nopeasti. Edelleen vain maltilla keskityttiin IFK:n pelin rikkomiseen. Jos tilanne näytti pahalta kiekko sumeilematta toimitettin nopeasti IFK-päätyyn.
Seitsemän minuutin jälkeen maailma mustenikin lopullisesti: Joonas Jääskeläisen pitkä syöttö tavoitti keskialueelle unohdetun Nils Ekamnin, joka kiihdytteli karkuun petopuolustajien välistä eikä veivauksellaan jättynyt Timpalle maalissa mitään mahdollisuuksia torjua.
Näin Blues alkoi sinetöidä ensimmäistä voittoaan Jäähallissa, koska "Kenkä" piti maalinsa tuurilla sekä taidolla puhtaana jatkossa. IFK-yleisökin syttyi kunnon kannustukseen oikeastaan ensimmmäistä kertaa sitten viime kevään.
Paras tasoituspaikka tuli Honza Calounille pari minuuttia eneen loppua. Mies pääsi yksin läpi, harhautti Siekkisen pihalle mutta nosti sitten kiekon yli maalin. Lopussa kuudella kenttäpelaajalla IFK:n yritykset kävivät jo väkinäisiksi ja näin Blues nappasi kotiedun sarjassa itselleen.
Blues todella lähti peliin ennakkoluulottomasti IFK:n omilla aseilla. Jo avausketju Riihijärvi - Hirvonen - Kuki kertoo jotain. Myös vaihtojen ja pelikatkojen venyttely kuului espoolaisten repertuaariin. Sääli vain ettei tuomarikaksikolla ollut tälläisessä matsissa pokkaa puhaltaa siitä minuutteja. Muutenkaan heille ei voi paljoa kehua jakaa katsoi peliä sitten mitkä (taika)lasit päässä tahansa: ensin tämä aika heppoisesti tuomittu Halttusen pelirangaistus, johon koko ottelu olis voinut (ja pitänyt ratketa), sen jälkeen kynnys puuttua espoolaisten kahvaamiseen, mailla tökkimiseen ja huitomiseen oli luvattoman korkealla, siinä kunnostuivat pahiten Scott Malone ja R-P Lehtonen. Vain muutaman pari Savolainen - Favorin sai pois, toivottavasti lauantaina nähdään valveutuneempi kaksikko jäällä.
Kahvaamisesta ei voi juuri espoolaisia syyttää, niillä säännöillähän pelataan kun tuomari sanoo. Ja juuri kun tämä roikkuminen toimii erittäin hyvin taitotasossa pykälää korkeammalla olevaa joukkuetta vastaan. Mutta ei se pelistä kovin viihdytttävää tee.
Espoolaisten puolustusasenteesta täytyy antaa pisteitä. IFK saatiin usein painettua kulmiin josta ei tunnetusti otteluja katkaista.
Myös Siekkinen hoiti hommansa silloinkuin sitä tarvittiin.
IFK:sta ei voi juuri ketään yhtä epäonnistujaa hakea, koko joukkueelta tuntui vain puuttuvan suurimman osan matsista se playoffeissa tarvittava terävyys. Sanottakoon kuitenkin että Mika Nieminen oli aika kalpea varjo SM-liigan viimeisillä kierroksilla pisteitä pyörittäneestä pistenikkarista. Tosin espoolaisten kainaloon tarjoamat mailat tuskin helpottivat urakkaa.
Toni Mäkiaho oli viltissä koko kolmannen erän, ilmeisesti juuri sen takia että sytytyslanka lämminhenkiseen kohtaamiseen Bluesin Lehtosen kanssa tuntui jo palavan.
Tietenkään IFK:n ei ole helppo lähteä nyt LänsiAuto Areenalle pelaaman kun kotietu on menetetty, mutta parhaassa tapauksessa tämä toimi vain hyvänä herätyksenä niin joukkueelle kuin faneillekkin. Mitään ei kumpikaan ole vielä voittanut tai hävinnyt.

SM-liigan tulokset

Takaisin menuun