IFK:n ja Ilveksen välille on muodostumassa pikkuhiljaa samantyylinen viha-rakkaus-suhde kuin Jokereille ja TPS:lle tämän vuosikymmenen alkupuolella. Se näkyi myös jäällä ottelun alussa. Etenkin IFK aloitti pelin hyvällä aseenteella yrittäen kovalla taklauspelillä ottaa Ilvekseltä pelihalut pois. Ilves pystyi kuitenkin vastaamaan tähän, etenkin Timo Willman kuunnostautui vetämällä pari puhdasta niittiä vaihteeksi. Alkurynnistyksen jälkeen pelin tempo kuitenkin tasaantui. Ottelun avausmaalia tuuletti Ilves hieman ottelun puolenvälin jälkeen ylivoimalla Jere Karalahden istutessa hölmöä, mutta myös hieman heppoisin perustein vihellettyä kampitus kakkosta. Kiekon pääsi Jan Lundellin ohi siirtämään Juha Hautamaa, joka sai reboundin suoraan päätylaudoituksesta maalin eteen pompanneesta Veli-Pekka Hårdin laukauksesta.
Huomattava kokoonpano muutos ensimmäisen erän jälkeen oli liigakaukaloihin paluun tehneen Santeri Heiskasen vaihtaminen nelosketjusta pakin paikalle.
Toinen erässä nähtiin vain jäähyjä, joista moni perisuomalaiseen tapaan oli tuplarangaistuksia, yksi kummallekkin joukkueelle. Mutta Rami Savolainen osoitti hetkittäin olevansa tilanteen tasalla. Hän puhalsi Ilveksen Oscar Ackeströmille jäähyn leikkaamisesta, joka lisättiin jäähyn syyksi tälle kaudelle. Tilanteessa Ackeström haki taklausta, tullen matalalla suoraan Marko Tuomaisen polviin tyyliin Darius Kasparaitis. Ilmeisesti kuitenkaan tämän ex-Lukkopakin silmistä ei näkynyt vahingoittamistarkoitusta, koska hän sai tilanteesta vain kakkosella. Vekekin nousi jäästä irvisteltyään pahan näköisesti hetken ajan. Erässä nähtiin myös mielenkiintoinen tilanne kun Tomppa Laaksonen yritti haastaa Timo Willmania, joka viime kohtaamisessa rusikoi Mika Niemisen ja Luciano Borsaton pelikyvyttömski. 'Kovanaama' Willman ei kuitenkaan edelleenkään saanut hanskoja irti käsistään.
Kolmas erä oli sitten IFK:n. Joukkueesta näki että pukuhuoneessa oli käyty epäilemättä lämminhenkistä sanailua. Jo reilun minuutin kohdalla Mika Kortelainen pääsi onnekkaasti tasoittamaan pelin. Kölli yritti tavoittaa maalille nousevaa Hannu Väisästä, jonka Oscar Ackeström siivosi verkon perille. Kiekko kuitenkin samalla ohjautui ruotsalaispuolustajan luistimesta maaliin. Tämän jälkeen IFK sai kuitenkin hetkeksi hurmoksen päälle luode parin seuraavan minuutin aikana ratkaisupaikkoja Toskalan maalille.
Ottelun kuumuus tuli esiin jälleen maalinedustilanteessa jossa Jarkko Ruutu ja, yllätys yllätys, Timo Willman taputtelivat toisiaan hieman hanskoilla. Rudyä tilanne näytti enemmän naurattavan. Tilanteesta Rami Savolainen antoi Rudylle 2+2 ja Willmannille 2:sen, jota meni kärsimään Sami Karjalainen, itse Herculeksen mennessä pukuhuoneeseen paikattavaksi.
Tämä alivoima muodostui ratkaisevaksi ottelussa, tosin aika odottamattamalla tavalla. IFK pääsi nousemaan Mika Kortelaisen ja Toni Sihvosen voimin hyökkäykseen. B-pisteen kaarelta lähtenyt Köllin yllättävä kova veto painui ohi Toskalan. Tämä sekoitti Hämeen kissapetojen konseptit ja kun IFK piti pelinsä kasassa pelaten illan parhaan eränsä, ei kunnon tasoituspaikkaa tullut.
Ottelun IFK-hamoista voi Köllin lisäksi mainita Janne Lundellin, joka oli mies paikallaan. Puolustuksesta erottui Jarno Kultanen, joka ainakin tähän peliin oli ottanut selvästi aggressivisemman roolin kuin aiemmin.
Tilastoja lukemalla ottelusta saa aika ruman, 40 minuuttia jäähyjä. Kuitenkaan mitään sikailua ei jäällä nähty, kärkiottelulle ominaisesti vaan joka tilanteessa painettiin sata lasissa. Tämä ei sopinut Savolaisen tiukkaan linjaan, jossa miehiä passitettiin istunoille puolin ja toisin välillä aika kyseenalaisesti.
Ei tätä ottelua voi klassikoksi nostaa, mutta peli oli ajoittain varsin viihdyttävää, etenkin kun latausta oli kummallakin joukkueella keskiverto-liigapeliä enemmän.

SM-liigan tulokset

Takaisin menuun