Myöskään tämäniltainen peli ei noussut viihdearvoltaan kovin merkittäväksi. IFK lähinnä vei pisteet rutiinillaan kummasti yleeeensä Helsingin vierailuillaan aristelevalta SaiPalta. Matsi toi aika paljon mieleeni reilun viikon takaisen Blues-pelin. Karkeasti voisi sanoa että eroina oli vain hieman paremmin pelaava vastustaja ja paljon huonompi tuomari.
Ennen itse pelin alkua oli ilmassa jo pientä juhlaa kun legendaarinen IFK:n ensimmäiseen mestaruutteen johdattanut puolustaja, kolminkertainen Stanley Cupin voittaja kanadalainen Carl Brewer kävi pudottamassa aloituskiekon. IFK-yleisö osoitti suosiotaan asianmukaisesti seisaaltaan.
Itse pelistä oli juhlan tuntu alussa kaukana. IFK pelasi alkuminuutit huolimattomasti ja kaukalossa nähtiinkin lähinnä pelkkää kohellusta. Maaliverkkoja erässä heiluteltiin kahdesti, kumpanakin kertana illan tehoketjun toimesta: avausmaalin pääsi lähietäisyydeltä tekemään Markku Hurme Jan Calounin esityöstä. Toinen osuma tuli ylivoimalla ex-IFK-pakki Juri Kuznetsovin istuessa jäähyllä. Brian Rafalski pääsi upeasti siniviivalta kääntämään kiekon luuukulla odottaneelle Pubi Calounille joka siirsi sen ohi SaiPan maalia vartioineen Pasi Häkkisen.
Vaikka maali- ja torjuntaluvut ensimmäisestä erästä kertovat IFK hallinnasta oli se pelillisesti SaiPan paras. Jos 'Sputnikit' olisivat pystyneet tekemään muutamasta loistopaikastaan maalit, olisi kuusi- ja puolituhatpäinen yleisö voinut nähdä paljon mielenkiintoisemman ottelun. Nyt kun peli muistutti ajoittain taas puolivaloilla vetämistä, kun voiosta ei varsinaisesti pelattu missään vaihessa.
Toisessa erässä pääosaan nousi tuo mainio mies raitapaidassaan Timo Favorin, jolta konseptit sekosivat täysin. Kun ensimmäisen 20-minuuttisen aikana sai pelata kohtuullisen kovaa, nyt otettiin kaikki rikkeet tarkalla syynillä pois. Kohokohdaksi voisi mainita sen kun Marko Tuomainen sai täysin puhtaasta 'kädet-alhaalla'-taklauksestaan kaksi minnuuttisen kyynärpäätaklauksesta. Favorin ilmeisesti tajusi virheensä ylesön ulvonnasta ja passitti SaiPan Pasi Määttäsen aika heppoisin perustein jäähylle kampituksesta vain 7 sekunnin päästä edellisestä.
SaiPalla oli alussa oma etsikkoaikansa kun he pääsivät pelaamaan %:llä 3:a vastaan IFK:n Jani Nikon ja Toni Lydmanin ollessa jäähyllä. Ylivoimapelissä kuitenkin vaan siirreltiin kiekkoa, eikä ratkaisijaa löytynyt joten IFK selvisi tilanteesta.
Erässä nähtiin vain yksi täysosuma kun Brian Rafalski pääsi YV:llä käyttämään tuttua asettaan: viehuva lämäri alanurkkaan.
Päätöserä olikin sitten lähes vain muodollisuus vaikka IFK johtikin 'vain' kolmella maalilla. SaiPalaiseten viimen taistelun sammutti Luciano Borsato, joka, jälleen YV:llä, ohjasi Jere Karalahden siniviivalaukauksen ohi Häkkisen.
Lappeenrantalaisten lohdutusmaalin teki Keijo Säilynoja varsin tyylikkäästi purjehtien maalille ja laittaen kiekon ylänurkkaan ohi Janne Lundellin. Tämäkin osuma tuli ylivoimalla. Vain 27 sekunnin päästä tästä IFK:n tehonyrkki iski jälleen: Lutz Borsato viimeisteli päätöslukemat ketjukaveriensa syötöistä hienon kuvion päätteeksi.
Ottelu josta jäi oikeastaan vain tyhjä olo, 'tässäkö tämä nyt oli?'. SaiPa oli unohtanut asenteensa jonnekkin Lappeenrannan ja Helsingin väliin joka johti siihen että esitys vaikutti aika hengettömältä. Myös Dale McTavish vaelsi aika lailla varjojen mailla eikä hänestä tänään ollut kaivatuksi sytyttäjäksi. Erityismaininta täytyy antaa keltapaitojen maalilla pelanneelle Pasi Häkkiselle, joka torjui alun haparoinnista huolimatta muutaman käytännössä jo varman IFK-maalin.
IFK:n Borsaton vitjaa ei voi kyllä hehkuttaa tarpeeksi, tänään neljä maalia viidestä. Ketju pystyy lähestulkoon joka vaihdossa painamaan pelin vastutajan päätyyn. Täytyy myös ilolla todeta että tämä on tuonut ratkaisun IFK:n ekoissa peleissä yskähdelleeseen YV-pellin. Myös ykköskenttä, tänään muodossa Hagman - Nieminen - Kortelainen , esitti ajoittain mallikasta peliä. Niklas Hagman sai Jarkko Ruudun pelikiellon vuoksi todellisen näyttöpaikan ja esiintyikin ihan kelvollisesti. Valitettavasti kauden avausmaalin jäi tekemättä vikan erän hyvistä paikoista huolimatta.
Kuten jo todettu pillipiiparin ominaisuudessa tänään ollut Timo Favorin oli luokaton. Ensimmäinen erä meni hyvin mutta sitten... SaiPan muutamat selvät kahvaukset ja korkeat mailat jäivät viheltämättä, samoin kuin muutamat IFK:n huitomiset. Sen sijaan esim. Jan Calounin sukellus aiheutti lappeenrantalaiselle kakkosen. Myös ottelun loppupuolella Jani-Matti Loikala(?) taklasi vaarallisesti Olli Ahosta selästä poikittaisella maialla laidan lähettyvillä eikä Favorin reagoinut mitenkään.
Kysymys vain SM-liigan johdon suuntaan: jos kerran liiga on Euroopan kovatasoisin, koska saammet myös samalla aaltopituudella olevan tuomariston? Nykytuomareista vain Seppo Mäkelä ja Rami Savolainen tuntuvt pystyvän tasapainoisiin suorituksiin. Täytyy toivoa että myös tällä kaudella näemme ruotsalaisia päätuomareita SM-liigassa viime vuosien tapaan, he ovat lähes poikkeuksetta onnituneet hyvin täällä. Myös viime kaudella ehdoteltua ammattituomareihin siirtymistä kannattaisi Helkovaara & kumppanien harkita tosissaan.

Lauantaina jatketaan kuumassa finaali-uusinnassa Hakametsässä,

SM-liigan tulokset

Takaisin menuun