Tuomainen tuli Pohjois-Amerikan vuosiensa jälkeen takaisin Suomeen.
Paluu voidaan katsoa onistuneeksi, etenkin kun kausi päättyi
SM-kultaan ja MM-hopeaan. Veke aloitti kauden todella hyvin pisteiden valossa
nousten mukaan maajoukkue ryhmään asti. Kauden puolivälissä
maalihanat kuitenkin menivät tukkoon roolinkin muuttuessa puolustavammaksi.
Tuomainen teki suomalaisittain harvinaisen tempun lähtiessään
KalPasta kauden '90-91-jälkeen 35 liigaottelun kokemuksella opiskelemaan
ja pelaamaan Clarksonin yliopistoon. Hyvät esitykset ECAC-liigassa
(mm. valinta AllStars-kentälliseen) toivat Tuomaiselle NHL-varauksen
Edmontoniin (9. kierroksella '92). Kauden 94-95 lopussa Veke pääsi
kokeilemaan NHL:n vauhtia neljän ottelun verran, ilman tilastomerkintöjä.
Tämän jälkeen hän vietti kaksi kautta Edmontonin farmi-seuroissa
(Cape Breton ja Hamilton) AHL:ssä. Näiden jälkeen mies päätti
tulla takaisin Suomeen, koska omasta mielestään häntä
huonommat pelaajat farmista saivat näyttöpaikkoja Oilersissa,
mutta Tuomaiselle ei käynyt hyvistä peleistä huolimatta
kutsua.
Tuomainen on suoraviivainen laituri, joka ei väistele kontaktitilanteita.
Voimaa ja kokoa löytyy. Atlantin toisella puolella pelatut kaudet
näkyvät postiivisella tavalla, välillä tosin turhaa
kuumenemista.
