HIFK - K-Espoo

Punainen peto vs. musta hevonen

Ensimmäinen koitos on Stadin punaisilta pedoilta takana. Ässät lähtivät kuumennuslinjalle ja kun se ei purrut, porilaiset jäivät aika aseettomiksi. Myöskin Pasi Kuivalainen ei pelannut kovien odotusten mukaisesti vaan oli epävarma viimeistä ottelua lukuunottamatta. Näin IFK jyräsi jatkoon 3-0.

Seuraavaksi vastaan asettuu Kiekko-Espoo, joka teki sen mitä useimmat toivoivat muttei kukaan oikein uskonut; tiputti TPS:n. K-Espoo on muutenkin mielenkiintoinen yhdistelmä. Heisän kokoonpanostaan ei oikein supertähtiä löydä mutta pikemminkin se on juuri sopiva sekoitus nuoria lupauksia ja liigajyriä (sanan positiivisessa merkityksessä). Runkosarjassakin joukkueen pörssipisteet jakautuivat todella tasaisesti: kuusi tehokkainta espoolaista (Sergei Prjahin, Juha Ikonen, Joonas Jääskeläinen, Marko Palo, Juha Joenväärä ja Pavel Kostitshin) mahtuivat kaikki viiden pisteen sisään (35 -> 30). Toki asialla on kääntöpuolensakin: joukkue kaipasi runkosarjassa ehkä todellista johtajapelaajaa, ratkaisijaa. Toki tuolle paikalle olisi playoffeissa varmasti ottajia: leinopaitaakin sovitellut Ikonen, aina kevään peleihin syttyvä "Kyy" Palo ja runkosarjassa lievästi alakanttiin pelannut Nils Ekman. Nämä miehet olivat erittäin tärkeässä osassa kun puolustavaa mestaria oltiin lähettämässä pitkälle kesälomalle. Aravirran peräänkuuluttamia roolipelaajia löytyy K-Espoosta myös muutama "Kyyn" lisäksi. Tanskasta tullut Kostitshin on merkittävässä puolustavassa roolissa, kuten myös Peter Högardh. Näiden miesten työ ei niin usein näy tulostaululla, vaikka onkin vähintään yhtä tärkeää.
Espoon puolustus on myös aika tasapaksu, varnaista johtotähteä ei oikein voi erottaa. Tosin niin Veli-Pekka Kautonen, toinen ex-IFK Sami Nuutinen kuin Teemu Sillanpääkin ovat hyvänä päivänä maajoukkuetasoa. "Vellu" antaa myös hyvin tukea hyökkäyspäässä, kuten IFK-fanitkin muistavat monien vuosien ajalta. Tosin miehen hasardialttiuskin on melkoinen. Pakkaa täydentävät kokenut Robert Salo sekä nuoremmat, mutta myös playoffseissa suhteellisen kokemattomat Tommi Nyyssönen, Jani Ojala ja fyysisen puolen osaaja Kari Haakana.
Hyökkäyspäässä laitojen rymistelystä pitävät huolen Tero Tiainen ja Arto Kuki. Nämä pelaajat varmasti ovat kuin kotona tässä sarjassa. On mielenkiintoista nähdä lähteekö IFK nyt kovempaan fyysiseen peliin kuin Ässä-sarjassa, jossa edes taklauksia ei liikaa nähty. Vaikka IFK oli runkosarjan jäähy-ykkönen, myös Espoosta löytyy useita pelaajia joilla käämit kärähtävät aika helposti. Niinpä tässä paikassa on hyvä käyttää kulunutta fraasia ja sanoa että erikoistilannepelaaminen ratkaisee paljon.
Oma lukunsa sinänsä on tuulennopea #76 Nils Ekman. Taidollisesti mies on liigan ulkomaalisvahvistusten ehdotonta eliittiä, mutta miehen kikat jäällä eivät valitettavasti rajoitu pelkästään verkon heilutteluun. Myös maila viuhuu tuomarin selän takana (välillä näkyvästikin) ahkerasti, josta kertoo kohtalaisen tuhti PIM-sarakekin. Harvoinpa vaan "Nisseä" näkyy enää sitten paikalla kun pitäisi ottaa vastuu omista tekosistaan. Joukkueiden viimeisessä kohtaamisessa runkosarjassa Jere Karalahti "opetti" Ekmania kovalla kädellä, kolmen ottelun pelikiellon arvoisesti. Jeren ruotsalaiselle tarjoamaa kurinpalautusta voidaan lähinnä pitää palveluksena koko SM-liigalle, vaikkei sääntökirja sitä hyväksynytkään. Harmiksi vaan epäilen ettei Ekman juurikaan oppinut tästä. Puutavaraa on luvassa myös nyt, pää on vain playoffeissa pidettävä kylmänä.
Maalilla Västeråsista palannut Ari-Pekka Siekkinen on näyttänyt epäilijöilleen, runkosarjassa seitsemän nollapelia ja puolivälierissä TPS:ä vastaan maalikeskiarvo 1,75. Edelleenkin Siekkisen heikkous tuntuu olevan se että huonon ja hyvän päivän ero on aika suuri. Porttimiehenä toimii Iiro Itämies, joka on hyvää liigatasoa, mutta ei ole valmis vastuunkantaksi.
Koska IFK:n omaa kaukaloa kavennettiin tälle kaudelle, ei Matinkylä Gardenin merkitys ole niin kuin muita joukkueita vastaan. Tietenkin tiivis tunnelma tuo oman lisämausteensa. Espoo on tällä kaudella Jäähallin vierailuillaan ollut yksi niitä pahimpia kahvaajia, joka selittyy joukkueiden materiaalierolla, 'kun vastustajan vauhdissa ei pysytä otetaan se pois'. Siksi täytyy toivoa että viirupaidat ovat ajan tasalla "aktiivisen mailahäirinnän" kanssa (a long shot, I know..). Kumma kyllä valmentaja Håkan Nygrenin hämäräperäinen vetäytyminen pudotuspelien alla ei ole vaikuttanut joukkueeseen juuri mitenkään. Itse asiassa tuntuu että Hannu Saintula on saanut puristettua porukasta vielä vähän enemmän irti.
K-Espoo sai hurjasti lisää tsemppiä TPS:n pudottamisesta, joten sarja ei varmasti ole läheskään niin helppo kuin paperilla näyttää. Runkosarjassa voitot menivät IFK:lle 4-2. Kiva tilastollinen pointti on se, ettei K-Espoo ole ikinä voittanut IFK:ta Helsingin Jäähallissa. Mutta nänä ovat täysin tilastomiesten juttuja, pelit ratkotaan aina jäällä. IFK on selvä ennakkosuosikki, sen sijaan espoolaiset voivat pelata täyin paineita. He ovat jo tavoitteensa saavuttaneet, mutta nälkä kasvaa syödessä. Jos IFK pystyy jauhamaan omalla tasollaan pitäisi finaalipaikan olla selvä, mutta josjosjosjos... -MT


Takaisin kolumnisivulle