HIFK - Ässät

Kotietu tärkeä

No niin, tänään sitten pyörähtävät käytiin ne karkelot joita ollaan 48 SM-liigakierrosta odotettu. Ironisesti kyllä yli puolen vuoden mittaisessa runkosarjassa katsottiin vain alkuasetelmat ja pahimmassa tapauksessa kautta on jäljellä kolme ottelua vaikka joukkue paperilla olisi kuinka kova. Hereillä on siis oltava.

HIFK-Ässät-ottelusarja on ennakolta katsottuna SM-liigan tämän vuotisista puolivälieristä mielenkiintoisin. Kautta aikain nämä kaksi punaista yhdistelmän kohtaamisissa ollut aina erityistä värinää. Se on nähty myös tällä kaudella, etenkin syksyn pelissä Helsingissä; kaikki varmasti muistanevat Tammisen fläppitaulun joka löytyi keskiympyrän tienoilta ja Raimo Summasen ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, jossa mies puhui epä-SM-liigamaiseen tapaan puhui suunsa puhtaaksi. Niinpä isot kuvernöörit lämäsivätkin Ramille 10 000 markan sakon puuttumatta sen kummemmin itse aiheeseen eli tuomarityöskentelyyn.

Kun katsellaan kokoonpanoja niin jäällä nähdään todella paljon (liigassa jo tänä päivänä harvinaisia) persoonia tai niitä paljon puhuttuja roolipelaajia, ihan miten halutaan : etupäässä duracelit Jarkko Ruutu ja Niko Mikkola. Kumpikin pelaaja on jo suomalaisessa kahvakiekkomediassa leimattu sopiviksi ensi vuoden joulupöytään. Kaverit pelaavat kovaa mutta rehdisti, toki ylilyöntejäkin on välilä sattunut. Todellisia profiilipelaajia tähän sarjaan. Toki Ässiltä löytyy myös paljon muitakin vahvoja vääntäjiä: nimet Joni Lehto, Jari Levonen, Pasi Peltonen ja Kristian Taubert kertovat varmaan aika paljon.
Ässien teho lepää pitkälle ulkomaalaisten varassa. HPK:sta Poriin muuttanut Andrei Potaitshuk on iskenyt punapaidoissa yli pisteen per ottelu. Tempperamenttinen latvialainen Vjatsheslav Fandul on jo tuttu nimi liigakaukaloissa. Ruotsista takaisin värvätty Petr Korinek on iskenyt myös hyvin pisteitä. Tosin Korinek on tyypillinen tsekkipelaaja eli omaa vain ON ja OFF-vaihteet. Silloin kun ei peli maistu, ei mitään todella tapahdukkaan... ainakaan pisteiden valossa, (pikku)koiruuksia varmaan tullaan näkemään.
Myöskään ei pidä unohtaa maalin suulla venyvää Pasi Kuivalaista, joka etenkin syksyn vaikeina aikoina piti Ässiä yksin pystyssä lähes kuin Kuopion viime vuosinaan. Viimeinen Helsingin ottelu (8-2) ei todellakaa kertonut totuutta miehen taidoista. Kaikki muistanevat 1995 playoffit jolloin Kari Takko tukki yhtä vetoa lukuunottamatta Ässämaalin täysin ja lähetti Stadin punanutut aikaiselle kesälomalle.
Ässisstä pelaa kolme ex-IFKta: Marco Poulsen, Tommy Kiviaho ja Mikael Kotkaniemi (Kotkaniemi tosin lähinnä vain nimellisesti). Näistä varmaan ainakin "Ponde" Poulsenilla on kovat näyttöhalut koksa Hannes Kapanen aikoinaan lähetti miehen pois IFK:sta löysän harjoitteluasenteen vuoksi. Poulsenilla on hyvä kausi alla, mutta hänkin on aika vahvasti mielialapelaaja

Toki IFK:lla on paljon laajempi materiaali porilaisiin verrattuna jota kannattaa varmasti hyödyntään. Kenttä #33-#12-#22 on ollut todella murhaava runkosarjan loppupeleissä. IFK:lla riittää myös voimaa vastata fyysiseen peliin mikäli "Tami" vie Ässät niille linjoille. On tärkeää vain pysyä pois jäähyboksista turhan takia, mutta tietenkin jos kaveri ryhtyy sikailemaan on siihenkin vartattava jos ystävämme raitapaidat eivät sitä tee.
Sanoisin että IFK:ssa playoffeissa arvoon arvaamattomaan nousevat miehet Chritian Ruuttu, Toni Sihvonen ja Bob Halkidis. Etenkin Uncle-Bobin kokemuksesta on suurta apua AV-pelissä. Hyökkäyspäässä kaikki näyttää hyvältä, mutta miesten kuten Olli Jokinen ja Jan Caloun on pidettävä pää kylmänä mikäli porilaiset menevät hiillostuslinjalle (vrt. Ilves-IFK-peli).
Puolustus on todella kovaa luokkaa myös, täytyy muistaa että reservissä löytyy myös Pepe Lehtonen. En pitäisi kovinkaan suurena ihmeenä jos tiukoissa paikoissa näkisimme vanhan sotaratsun vielä jäällä. Jani Nikko sen sijaan on kysymysmerkki. Taidot ovat varmasti tallella, mutaa miten on pelituntuman laita? Playoffeissa virheistä rankaistaan todella armottomasti. Valmiina jäälle ovat myös tarpeen vaatiessa nuoret kelpo liigatasoa olevat Kari Rajala ja Lauri Puolanne. Näiden playoffs-kokemus miesten tasolla on vain aika olematon.
Maalivahtiosastoa ei liene tarvitse kommentoida sen enempää: Tim Thomas & Sakke Lindfors ovat parina liigan ehdotonta eliittiä.

Kotiyleisön (ja edun) merkitys varmasti korostuu tässä sarjassa. Isomäen jäähalli fanaattisine porilaisineen ei tunnetusti ole niitä helpoimpia paikkoja vastustajalle. Siksi IFK:n on todella tärkeää säilyttää kotietunsa. Mutta eipä Jäähallinkaan tunnelmassa mitään valittamista ole ollut, päin vastoin, muutos desibelitasoissa edellisiin kausiin on ollut todella positiivinen. Se on kerännyt kiitosta niin omilta pelajilta kuin myös vastustajilta. Sitä on kaipailtu myös muilla areenoilla Suomessa jossa lähinnä videotaulut ja kännykät pitävät suurinta ääntä matsien aikana.

Runkosarjassa IFK voitti Ässät kolmesti, syksyn pelissä Porissa jopa nollille, mutta kuten sanottu noille peleille ei juuri pidä arvoa antaa. Pisteet niistä on jaettu.. ja jo nollattu.

Lopputuloksia en lähde tässä veikkailemaan, mutta uskon siihen että tämän vuotinen IFK:n ryhmä ei katsele menneitä ja unohtaa 90-luvun "playoff-kammon"

Löpinät sikseen ja.. LET'S PLAY HOCKEY !!!
- MT


Takaisin kolumnisivulle