TPS - HIFK

"Näinhän sen pitikin mennä..."

Runkosarjan ykkönen ja kakkonen, TPS ja IFK, ottavat mittaa toisistaan sarjassa jonka monet määrittelevät "unelmafinaaliksi". Molemmat joukkueet selvittivät tiensä tänne asti varsin helposti numeroiden valossa: TPS jyräsi JYPin ja SaiPan voitoin 3-0, yhteensä maalisuhteella 30-7. IFK:kin on esittänyt varsin vakuuttavia otteita pienen alkuköhimisen jälkeen häviten vain ensimmäisen playoffs-pelinsä Bluesille 3-4. Tämän jälkeen onkin tullut pelkkiä voittoja IFK:n sysätessä niin espoolaiset kuin hämeenlinnalaisetkin kesälaitumille yhteensä maalisuhteella 29-15. Etukäteisveikkailuissa tätä finaaliparia pidettiin usealla taholla varmana runkosarjan jälkeen, mutta on silti hyvä muistaa ettei mairittelevista luvuista huolimatta kumpikaan joukkue saanut paikkaansa helpolla. Ja edelleenkin pelit ratkaistaan kaukalossa A4:sien sijaan, tämän varmasti vahvistaa Juhani Tamminenkin.

TPS ja IFK:n kohtaamiset runkosarjassa olivat tasaisia vääntöjä (5-5, 5-3, 3-1, 2-3), pisteet niistä menivät turkulaisille 5-3. Yksikään peleistä ei kuitenkaan päättynyt kahta maalia suurempaan eroon (mukaanlukien myös tammikuun ottelu Turussa, jossa IFK:lla oli miehiä kolmeen kentälliseen kokoonpanossa, joista neljä pelasi ensimmäisen liigaottelunsa koska avainpelaajia säästeltiin otteluruuhkassa EHL:n välieräturnaukseen). Ottelut TPS:ää vastaan olivat nopeatempoisia eikä kontaktejakaan kaihdettu, kuten perinteet velvoittavat voisi sanoa. TPS pystyy haastamaan IFK:n niin taidollisesti kuin myös fyysisessä pelissä. Kahdessa edellisessä IFK:n sarjassa vastustajat ovat pystynet kamppailemaan vain toisella näistä osa-alueista: Blues lähti pelaamaan kovaa, HPK puolestaan luistelemaan ja kynäämään IFK:ta nurin, turhaan.

TPS:n hyökkäysmateriaali on vakuuttavaa. Joukkue pystyy tasaisesti neljällä vitjalla pelaamaan läpi ottelun, joista jokainen pystyy ratkaisuihin. Siksi turkulaiset ovat monesti tällä kaudella kääntäneet otteluita edukseen juuri viimeisessä erässä. Samalla lailla IFK on pyörittänyt neljällä ketjulla Westerlund - Summanen-parivaljakon valmennuskauden ajan, joten sen luulisi sopivan myös viime kauden mestareille. TPS kuitenkin käyttää armotta saamansa paikat hyväkseen kuten SaiPa-sarjassa. Runkosarjassa ja playoffeissa TPS:n kultakypärää on kantanut ehkä hieman yllättäenkin HPK:n ja Frankfurtin jälkeen Turkuun löytänyt Tony Virta (54. 16+27=43 32, 6. 4+5=9 4). SaiPaa vastaan hänen laidoillaan oli maajoukkuetasoa, mutta tosin varsin erityyliset pelaajat: taitava ja tekninen Mika Alatalo (53. 15+21=37 44, 6. 4+2=6 4) ja kulmissa vääntävä roolipelaaja Mikko Eloranta (52. 19+21=40 103, 6. 1+4=5 16). Yhdistelmä joka oikeastaan pudotti Idän Sputnikit tämän kauden playoff-sfääreistä oli mielenkiintoinen: sen muodostivat IFK:nkin toivelistoilla olleen nuori mutta jo yli 150 liigaottelua pelannut Tomi Kallio (54. 15+21=36 20, 6. 3+3=6 4), kuopiolaisen juniorikoulun kasvatti Tommi Miettinen (54. 10+17=27 26, 6. 4+2=6 0) ja NHL-haaveensa ainakin toistaiseksi hyllyttänyt Miika Elomo (36. 5+10=15 76, 6. 2+5=7 2.) Ketju on koottu samalla periaatteella kuin Virrankin nippu eli Miettinen ja Kallio tuovat vauhtia sekä näppäryyttä vanhemman Elomon hoidellessa fyysisen puolen. "Elmo" on syttynyt nakuttelemaan pleijareissa pisteitä eri tahtiin kuin runkosarjassa, aivan kuin viime kaudella IFK:ssa, mies on päässyt jo puoleen väliin runkosarjansa tehoista kuudessa ottelussa. Muista TPS:n hyökkääjistä voisi vielä mainita Kalle Sahlstedtin (23. 10+17=27 18, 6. 1+5=6 6) jolta runkosarja meni hieman alle odutusten, mutta playoffeissa tämän Rauman mies on löytänyt hyvän vireen sekä Joni Liuksen (49. 14+19=33 10, 4. 0+2=2 0), joka ns. virallisen tiedon nivusvammasta huolimatta on viime aikoina parannellut kättään. Tässä lienee yksi todellinen syy miksi TPS ei ollut halukas aikaistamaan finaalien alkua. Joka tapuksessa nämä kaksi kaveria ovat erittäin taitavia kiekollisina, mutta eivät viihdy kovassa pelissä jossa pelihuumori herkästi herroilta katoaa. Lisäksi Liuksen käden kunto on kysymysmerkki.

Puolustuksessa Takalinjoja turkulaisilla hallitsevat kaksi varsin erilaista maajoukkuepelaajaa: Marko Kiprusoff ja Aki-Petteri Berg Kipru on loistava kiekon kanssa, erittäin rauhallinen ja syötöt napsahtelevat mukavasti lapaan. Myös YV:llä tällä kaudella on Kiprusoffin lämäri puhunut mukavasti muutaman kauden takasien rannevippien sijaan. Ongelmat hänellä on kiistatta fyysisessä puolessa, joka esti NHL-urankin urkenemisen. Napakat taklaukset voivat sekoittaa tämän kylmähermon peliä. Suurella kohulla TPS:ään palannut (koska Kingsien kanssa ei löytynyt sopimusnevotteluissa yhteistä säveltä) 164:n NHL-ottelun Aki-Petteri Berg on oikeastaan Kiprusoffin vastakohta: klassiseen "hidas mutta kankea" muottiin valetulta Bergiltä löytyykin sitten voimaa ja fyysisyyttä tilanteisiin. Myös laukaus lähtee erittäin hyvin. Eniten keskustelua on kauden aikana aiheuttanut se että miksi miehen, joka on näyttänyt osaavansa pelata puhtaasti kovaa, täytyy lähes jatkuvasti vetää niissä tilanteissa yli: kyynärpäät korkealla taklaustilanteissa, samoin maila, jota tarjoillaan myös tarpeen vaatiessa vastustajalle aika surutta sopiviin paikkoihin kuten esim. niskaan. Liekö kehosta yleensä pois pyrkivä neste on muuttanut ylempiin kerroksiin... Bergin kuumentaminen on varmasti yksi IFK:n tavoite tässä sarjassa. Täytyy muistaa että seuraavasta isosta rangaistusesta A-P:lle napsahtaa pelikieltoa kymppien täyttyessä. Tässä syy miksi hän vetäytyi säälittävään kilpikonna-suojaukseen (tyyliin Claude Lemieux) Iiro Järven haastaessa Bergin toisessa semifinaaliottelussa. Jostain syistä Berg ei ole ainakaan tähän mennessä playoffeissa esiintynyt omassa päässä kuin runkosarjassa. Bergin rooli tulee muutenkin olemaan kiinnostava: uskaltaako mies isotella kyseenalaisilla otteillaan, kun tietää että IFK:ta vastaan joutuu yleensä ottamaan vastuun teoistaan?
Lisää voimaa mustavalkoisen ryhmän takalinjoille tuo Peter Ahola, jonka IFK-fanit muistavat lähinnä kirosanana muutaman kauden takaa. Ahola ei juurikaan taklaa, mutta pystyy siirtämään maskimiehiä pois maalivahdin näkökentän edestä. Viivalta lähtee tulinen laukaus. Kiekollisena silti voi sattua uskomattomia hasardeja. Mäkkärin antama löylytys on tuskin jättänyt jälkiä 123 pelin verran NHL-kaukaloita kolunneen Aholan peliin, mailaa tulee edelleen. Tommi Rajamäki, Jouni Loponen ja Ilkka Mikkola ovat kaikki hyvää liigatasoa mutta harvemmin nousevat otsikoihin. Loposella on kokemusta A-maajoukkueesta asti kun taas Rajamäestä ja etenkin ex-Kärppä Mikkolasta, joka otti erää kauden aikana Ässien sukunimikaimansa Nikon kanssa, tullaan varmasti kuulemaan lisää tulevaisuudessa. Mika Lehtinen on ulkona tästä sarjasta miehen käden murruttua viimeisessä semissä Lappeenrannassa. Tämä tuonee lisävastuuta liigatasolla melko kokemattomille Kimmo Eroselle ja Mikkolalle.

Maalivahtiosasto on TPS:llä erittäin hyvissä kantimissa. Kesällä seura hankki ykkösekseen Fredrik Norrenan paluumuuttajana Lukosta. Kuviot kuitenkin muuttuivat vielä Tukholman AIK:n annettua lähtöpassit yllättäen Miikka Kiprusoffille, joka myös palasi kasvattajaseuransa riveihin. Tätä päätöstä ei ole kumpikaan osapuoli katunut. Pikku-Kipru oli ilmiömäinen runkosarjassa torjuen prosentilla 93,55%. Eikä tahti playoffeissa ole kuin parantunut JYP- ja SaiPa-sarjoista kaveri lähti prosentilla 95,42% takanaan kaksi nollapeliä. Kiprusoff on eleetön, varma maalivahti, jolta varsinaisia heikkouksia on vaikea löytää. IFK:n on pakko luoda hänen eteensä hyvää häirintäpeli, johon kyllä puolustavan mestarin riveistä löytyy sopivia pelaajia, sekä yrittää saada Kiprusoffia pois tasapainosta yrittämällä ajaa hänen syliinsä. Kakkosmaalivahti Norrenalle ei ole paljon hommia luvassa ellei mitään yllättävää tapahdu. Runkosarjassa prosentin 92,49 % saavuttanut alunperin pietarsaarelainen oli playoffien sankari TPS:n voittaessa mestaruuden kaudella '94-95, joten hän on varmasti valmis mahdollisiin torjuntatöihinkin.

Ottelusarjan yksi ratkaisu löytyy varmasti erikoistilannepelaamisesta. Molemmat joukkueet pyrkivät ärsyttämään toisten jäähyherkkiä pelaajia. TPS:ssä tämän lämmittämisen taidon hallitsevat ainakin Eloranta, M. Elomo ja etenkin Jani Kiviharju, joka on kunnon tökkijä tyyliin Sami Simonen. Tässä on myös tuomarikaksikonkin linjauksilla suuri merkitys. Vaikka kahvakiekosta ei ole pelkoa, toivottavasti ainakin parivaljakko Haajanen - Favorin on laitettu jo kesälaitumille. Uskoisin IFK:ssä rooliaan näissä peleissä rankasti duunia tekevät pelaajat kuten mm. Jamie Baker, Toni Sihvonen ja Marko Tuomainen. Jan Calounia on syytetty hukkumisesta harmaaseen massaan tiukoissa peleissä: tähän mennesä tsekin playoffit on kulkenut hienosti (5. 6+3=9 27). Miehen saldo kauden kolmesta TPS-pelistä näyttää 3+0:aa joten en usko että Honzaa jätetään nollille kuin finaaleissa vuosi sitten vaikka turkulaiset varmasti yrittävät taklata ja tökkiä tsekiltä tehoja pois. Myös Mikojen Niemisen ja Kortelaisen upea playoff-vire on ollut erittäin positiivinen yllätys. Puolustuksessa ensi kaudeksi NHL:n Devilseihin suuntaava Brian Rafalski on ollut erittäin tehokas myös hyökkäyspäässä. Finaaleissa hän ei kuitenkan varmasti tee nousujaan aivan yhtä hanakasti. Etenkin Kari Rajala ja loukkaantumisten riivama Jani Nikko ovat vastanneet hyvin saamaansa vastuuseen. Pakiston heikoimmilta lenkeiltä vaikuttaa finaaleihin mentäessä Ville Sirén, joka kyllä pysäyttää vastustajan mutta kiekollinen peli on aika epävarmaa sekä Jarno Kultanen, jolla koko ajan tuntuu olevan älytön kiire pelillisten ratkaisuidensa kanssa.
TPS saa sarjaan kotiedun. Elysee Arenan tunnelmaa on tällä kaudella moitittu jopa Pasilan Ufoakin huonommaksi. Sitä on yritetty parantaa palkkaamalla kuuluttamoon yleisön esihuudattaja, joka kaikessa naurettavuudessaan on lähinnä kääntynyt itseään vastaan. Kiva nähdä saaavatko turkulaiset edes nyt meteliä aikaan kun heidän joukkueensa tarvitsee sitä eniten vai vellooko Punainen Meri Aurajoen rannoillakin paikalliset kannattajat tuttuun tapaansa nurin. TPS:n leirissäkin varmasti tiedostetaan että kotiesun menettäminen IFK:lle voisi olla erittäin kohtalokas juttu. TPS:n päävalmentaja Hannu Jortikka esiintyy nyt comeback-kaudellaan neljättä kertaa koutsina finaaleissa: kolmella edellisellä kerralla Jortikka on päässyt TPS:n kanssa nastelemaan Kanada Maljaa. Mielenkiintoinen pikku yksityiskohta on se, että edellisen Jortikan pestin TPS:ssä päätti juuri IFK tiputtamalla turkulaiset puolivälierissä kaudella '91-92 voitoin 2-1. Seuraavalle kaudelle Jortikka sai tehdä tilaa Vldimir Jursinoville.
Nyt vain laskemaan tunteja siihen kun kiekko tippuu jäähän... (ja katsomaan mitä kohupaljastuksia Turun Sanomat sopivasti sarjan aikana IFK:hon liittyen keksii)

-MT


Takaisin kolumnisivulle