HIFK - HPK

Puolustava mestari vs. ikuinen yllättäjä

Välierissä IFK kohtaa HPK:n, joka taisteli itsensä runkosarjassa neljänneksi taistelleen HPK:n. Kauden kohtaamisissa punanutut ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta poistuneet kaukalosta voittajina (4-2, 7-3, 3-4, 7-0). Runkosarjan viimeisessä ottelussa puolustavat mesarit vyöryttivät Kerhoa rumin lukemin, 7-0, mutta senkin ratkesi IFK:n pikatahtia ensimmäisen erän lopussa tekemiin kolmeen maalin, jonka jälkeen Etelä-Suomen pääkaupunkilaiset eivät enää pystyneet nousemaan peliin mukaan. Ja edelleenkään, eipä näillä voitoilla saa yhtään krediittiä playoffeissa.
Joukkueiden kohtaamiset tällä kaudella varsin lämminhenkisiä ja fyysisiä. Joka pelissä on vihelletty yhteensä yli 30 minuuttia jäähyjä. Jännitteitä tähän sarjaan tuo varmasti muutamat keskustelua herättäneet tilanteet joukkueiden kohtaamisissa: Jani Nikon taklaustilanteessa saama aivotärähdys IFK:n helmikuisella vierailulla Rinkelinmäellä, Tomas Vlasakin pudottanut Jarkko Ruudun puhdas taklaus ja tätä seurannut Jaroslav Nedvedin toimiminen poliisina, tosin hyvin kyseenalaiseen tapaan koska mies tarjosi nyrkkien sijaan poikittaista mailaa Ruudun kasvoihin. Oman mausteensa varmaan tuo myös kevääseen kuuluvat huhut ensi vuoden pesteistä. Niiden mukaan jälleen HPK:n penkin takaa löytyisi IFK:n ensi kauden koutsi ja että lauma Kerholaisia olisi (jälleen) siirtymässä ensi kaudeksi helsinkiläisseuroihin.
Hämeenlinnalaisten ase on ehdottomasti luisteluvoima. Sitä edustavat parhaimmillaan Hermeksen kautta liigaan tulleet Jukka Hentunen ja Timo Pärssinen, joka teki syksyllä erään liigakauden komeimmista maaleista alivoimalla soolon päätteeksi juuri IFK:ta vastaan. Myös kaksikko Tomas Vlasak (54. 28+29=57) - Roman Simicek (49. 24+27=51) on ollut Kerhon kantavia voimia. He ovat aika peritsekkejä, niin hyvässä kuin pahassakin: teknisyyttä ja näyttävyyttä löytyy, mutta kovassa pelissä fiilikset menevät ja koiruudet alkavat tulla kiekolla kikkailun sijaan. IFK varmasti yrittääkin ärsyttää näitä herroja pois tasapainosta. Kiva nähdä aristeleeko Vlasak jotenkin tässä sarjassa, mies on katsellut tähtiä jo kahteen otteeseen IFK-pelaajan toimesta tällä kaudella. Myöskään ei sovi unohtaa nuorta sentteriä Niko Kapasta (53. 14+29=43), joka on tällä kaudella tehnyt läpimurtonsa liigan eliittiin sekä päässyt sovittelemaan myös A-maajoukkuepaitaa. Tiukoissa paikoissa ratkaisijat ovat usein tälläkin kaudella löytyneet Kerhon kokeneemmasta kaartista, jota edustavat Jarkko Savijoki ja Juha Virtanen, joka hoitaa tunnollisesti myös puolustuspään pelaamisen. Poissa on sen sijaan Marko Palo, jonka nivusleikkaus päätti miehen kauden. "Kyy" olisi varmasti ollut HPK:lle sitä tarkeämpi pelaaja tänä keväänä mitä isommaksi panokset kasvavat.
Puolustuksessa päävastuuta kantavat Jaroslav Nedved, Tom Koivisto ja Erik Kakko. Nedved on iso, perusvarma, joka pystyy myös kovaankin peliin. Tosin rajansa kaikella: Petr'n veli erehtyi tiputtamaan hanskat Tom Laaksosta vastaan Vattenfall-turnauksessa ja löysi itsensa jään pinnasta melko nopeasti. Kakko on peruspeliä pelaava pakki, joka harvoin nousee otsikoihin. Tom Koivisto puolestaan tunnetaan hirmuisesta laukauksestaan joka on tälläkin kaudella pöllyttänyt vastustajan verkkoja 13 osuman edestä. Oman pään pelaaminen ei kuitenkaan Koivistolla ole hyökkäyspuolen veroista eli miehelle sattuu välillä aikamoisia hasardeja. Hän ei myöskään ole omimmillaan kovassa pelissä. Taustalta löytyy vielä rooliaan kasvattunut isokokoinen Jonas Andersson-Junkka, josta Espoo Blues lähes käsittämättömästi luopui tammikuussa sekä IFK:stakin tuttu, kokenut Kai Rautio, joka omaa hyvän vedon mutta käyttää sitä säästeliäästi.
Yksi kauden ehdottomasti parhaimmista tulokkasta löytyy HPK:n maalin suulta. Pasi Nurminen, joka viime kaudella vei Pelicansin sivarin playoffeihin kunnes KalPa pudotti joukkueen. "Nupun" torjuntaprosentiksi runkosarjassa muodostui 91,52 höystettynä kahdella nollapelillä. Nurmisen suurin ongelma on epätasaisuus. Toistaalta Ilves-sarjassa hän onnistui loistavasti torjuen prosentilla 94,39. Nurminen on tempperamenttinen maalivahti ja ajoilla miehen syliin hänen keskittymisensä horjuu, joka etenkin Ilves on tällä kaudella harjoittanut. Kakkosmiehenä Kari Rosenbergin paikan ottanut Jokeri Ari Kumpula, jolle tuskin paljoa töitä tässä sarjassa tulee. Kumpulalla on kyllä paljon potentiaalia, mutta kokemattomuus pitää hänet vielä luukkuvahtina.
HPK:sta puhuttaessa ei sovi unohtaa Rinkelinmäen hornankattilaa, jonka yleisö ei varmasti helpota omalla panoksellaan vastustajan urakkaa yhtään. Tosin jos Kerhon peli ei luista se voi kääntyä heitä vastaankin.
HPK:lla on nuori ja erittäin nälkäinen ryhmä, koska menestystä ei ole liikaa tullut. Joillakin voi myös tietenkin välkkyä mielessä ensi kauden työpaikka ja sen palkkapussin suuruus. Teesit tähän sarjaan ovat IFK:lle samat kuin Bluesiakin vastaan: hermojen hallinta ja kotiedun säilyttäminen. Tätä kautta finaalien ovien pitäisi olla raollaan...

-MT


Takaisin kolumnisivulle