HIFK - Espoo Blues

"So, we meet again..."

Viime kauden semifinalistit kohtaavat tänä vuonna jo ensimmäisellä kierroksella. Molemmat joukkueet ovat kuitenkin uudistuneet paljon siiten viime kauden, espoolaiset myös nimeltään ja kotihalliltaan. IFK voitti kaikki joukkueiden kohtaamiset runkosarjassa (9-1,3-0,6-3,10-3,3-1,4-0). Tosin näihin lukuihin ei kannata liikaa tuijotella tai kesäloma voi olla jo 180:n peliminuutin päässä sillä kuten monesti on todettu: pelit alkavat kunnolla vasta nyt.
Pitkään näytti siltä että ainoat pudotuspelit joita Espoon uudessa LänsiAuto Areenassa voitaisiin tulla näkemään olisi liigakarsintoja todennäköisemmin kuin playoffeja. Pekka Rautakallion erottamisen jälkeen valmmenusvastuun ottanut joukkueen pitkäaikainen kakkoskoutsi Hannu Saintula sai käännettyä joukkueen trendin pikkuhiljaa ylöspäin. Myös Sakari Pietilän värvääminen tv-kommentaattorin hommista takaisin penkin taakse on tuonut joukkueelle yhä lisää itseluottamusta.
Tietenkin osasyy alkukauden taaperrukseen löytyy varmaan siitäkin että Blues pelasi kotipeleinsä evakossa Helsingin Jäähallissa puolityhjille katsomoille aina tammikuun loppupuolelle asti. Jossittelun puolelle menee se missä joukkue olisi jos olisi koko kauden saanut pelata kotiyleisön vankka tuki takanaan. Materiaaliltaan joukkue kuitenkin kuuluisi mielestäni muutaman sijan ylemmäksi kuin millä runkosarjan lopetti.
Espoolaisten hyökkäyspäässä löytyy kyllä nimiä, mutta myös monia alisuorittajia ainakin mitä runkosarjaan tulee. Sinipaidoista eniten pisteitä nakuttelivat joukkueen kiistaton ykköspelintekijä Juha Ikonen (52. 11+34=45) ja eräs kauden yllättäjistä Hannes Hyvönen (52. 23+18=41), jotka ovat molemmat merkattuja myös Hannu Aravirran kirjoissa. He ovat myös avainasemassa tässä ottelusarjassa. Hyvösen ongelmana on kuitenkin hermokontrolli. Kestääkö mies IFK:n prässin? Ellei niin jäähysarake kasvaa tuntuvasti pisteosastoa enemmän. Lieviä pettymyksiä puolestaan olivat Nils Ekman (20 maalistaan huolimatta), Petr Ton, Joonas Jääskeläinen ja Tommy Kiviaho. Näistä vain Ekman pääsi yli 30 pisteen rajan. Muut kyllä väläyttelivät ajoittain, mutta esityksistä puuttui tasaisuus. Nyt playoffeissa sitä odotetaann. Myös Christian Ruuttu on erittäin mielenkiintoinen pelaaja tässä ottelusarjassa: viime kausi päättyi Kanada Maljan kohottamiseen Helsingin Jäähallin kattoon, mutta sopimuksen purkamisen jälkeen tie vei Bluesiin. Viime kaudella Chrisu IFK:ssa playoffeissa pelasi hienosti puolustavan sentterin roolissa, mutta Bluesissa miehen odotetaan nousevan ratkaisijan rooliin tiukoissa paikoissa hyökkäyspäässäkin. Toisaalta Ruuttu kyllä sopiikin tähän roolin, hän teki voittomaalin Bluesin playoff-paikan ratkaiseessa väännössä Tapparaa vastaan. Ruuttu oli runkosarjassa espoolaisten tehokkain peleissä IFK:ta vastaan. Hyökkäyspäässä IFK:n fyysisyyteen pystyvät vastaamaan Timo Hirvonen, Tero Tiainen ja San José Sharksin ykkösvaraus vuodelta -95 Teemu Riihijärvi, joka kuitenkin on tippumassa varauksena Petro Koivunen-luokkaan. Paljon duunia tekeviin roolipelaajiin on myös luettava Arto Kuki, jonka kunto on vielä vähän kysymysmerkki peliuraakin uhanneen polvivamman jäljiltä ja vastustajan ärsyttämisenkin hallitseva Niko Halttunen.
Puolustuksessa joukkueen selkeät johtohahmot ovat Jiri Vykoukal ja Pasi Sormunen, joita tullaan varmasti kuormittamaan paljon. Tämän jälkeen ei espoolaisten takalinjoilta aivan samantasoisia miehiä löydykkään. Riku-Petteri Lehtonen ja Robert Salo ovat kyllä liigatasoa mutta eivät mitään johtotähtiä. Tosin Lehtosen +/- - luku oli runkosarjassa espoolaisten rumin: -18. Myös IFK:ssa käväissyt Scott Malone luutii nyt Bluesissa. Miehellä on nyt varmaan kovat näyttöhalut, mutta miehen puolustustyöskentelyyn epävarmuutta tuo liiallinen taklaushalu, joka näkyy välillä lähes päättöminä ryntäyksinä pois omalta paikaltaan sekä turhat jäähyt, joista espoolaisvalmennus on Malonea julkisuudessakin ruoskinut. Kaiken kaikkiaan espoolaispuolustus on melko isokokoista ja vahvaa, joka sopii IFK:ta vastaan. Miinuksena on kuitenkin kiekollinen peli, jossa omimillaan on vain joukkueen tehokkain pakki Vykoukal. Myös loukkaantumiset tekevät materiaalin todella kapeaksi.
Maalivahtiosastolla Bluesilla on Ari-Pekka Siekkinen playoffeihin lähdettäessä selkeä ykkösveska, vaikka paikka olisikin välillä runkosarjassa nuorella Jani Riihelläkin. "Kenkä" voi hyvänä päivänään olla todella sensaationaalinen ja pitää joukkuettaan pystyssä, mutta taas huonon illan sattuessa punalamppu kuumottaa todella tiuhaan tahtiin. Molempien espoolaismaalivahtien torjuntaprosentti jäi alle 90 prosentin (Siekkinen 89,31% ja Riihinen 87,92 %), joka kertoo myös siitä että maalivahdit
Myös mielenkiintoinen yksityiskohta on se että IFK teki runkosarjassa eniten maaleja kun taas Blues päästi eniten maaleja playoffeihin selvinneistä ryhmistä. Materiaalin perustella sarjan pitäisi olla jo sunnuntaina selvä, mutta kuinkakohan moni ajatteli samaa viime kaudella TPS - Kiekko-Espoo-sarjan käynnistyessä. Pelit ratkaistaa edelleen kaukalossa eikä aikaisemmilla meriiteillä. Sarjasta ei välttämättä tule kovin jääkiekkoa, mutta sitä kuuluisaa 'tiukkaa vääntöä' tullaan näkemään. Espoolaiset ovat viime kausina omaksuneet ikävän kahvaamiseen perustuvan pelityylin, jolle kahden päätuomarin järjestelmä voi olla myrkkyä kun IFK:n tehokas YV-peli pääsee jauhamaan. Toisaalta jos ottelun oikeudet jakajat ryhtyvät yliaktiivisiksi, kuten runkosarjassa muutaman kerran kävi, kärii siitä myös IFK. Puolustavan mestarin on pidettävä hermot kurissa viime kevään tapaan, vaikka Bluesista löytyy Nils Ekmanin johdolla pelaajia jotka osaavat antaa puutavaraan oikeaan paikkaan.
IFK pääsee pitkästä aikaa lähes täydellä miehistöllä peliin, tosin kapteeni Jarkko Ruutu on sivussa kaksi ekaa peliä The Kruus Brothersin tuomittua puhtaan Tomas Vlasakin taklauksen pelirangaistuksen arvoiseksi. Suurimmat paineet on IFK:hon kohdistunut kaukalon ulkopuolelta. TPS:n ja Turun Sanomien symbioosi on valaissut valtakuntaa puolustavien Suomen Mestarien tulevaisuuden tapahtumista: milloin Caloun vaihtuu Skaldeen, Rafalski palaa takaisin isiensä maille pelaamaan ja IFK:n koutsit nousevat Ilmalan Ufoon. Kaikki nämä uutisoitiin lehdessä nimettömänä ja ilman mainintaa lähteistä tai siitä että asianomaiset ovat kieltäneet tiedot aika tylysti. Ei kovinkaan erikoista päättely kykyä vadita siihen että tässä hämmennetään playoff-soppaa sopivan lämpöiseksi jotta Aurajoen sakki voisi kumota sen Kannusta kurkkuunsa.
Lähtökohta on kuitenkin kaiken kaikkiaan samat kuin vuosi sitten semifinaali-sarjaan: normaaliesityksellä IFK pitäisi sysätä naapurinsa kesälomalle, mutta varaa löysäillyyn ei ole koska espoolaiset ovat osoittaneet vaaraalisuutensa. Ja he varmasti janoavat sitä ensimmäistä voittoaan IFK:sta Jäähallissa...

-MT


Takaisin kolumnisivulle